Kirje rakkaimmalle

Iines Sinisilmä

Kasvattajasi kertoi puhelimessa, että toinen silmäsi on sininen. Meitä se ei haitannut, emme olleet kiinnostuneita näyttelyistä, me halusimme vain perheeseemme ihanan Corgin pennun.

Kun päivä koitti, että olit luovutusikäinen, ajoimme kauniin maalaistalon pihaan. Pihan vieressä oli iso talli ja hevosaitaus. Hetken siinä jouduimme odottelemaan ennen kasvattajasi paikalle saapumista. Talon kissat tulivat uteliaina katsomaan, kuka pihaan oli saapunut. Ne kiipeilivät auton päälle, roikkuivat auton peileissä, puskivat jalkojamme ja kerjäsivät rapsutuksia. Aivan valloittavia tyyppejä.

Kasvattajasi saapui, pääsimme taloon sisälle, jouduimme ihanan ison pentulauman ympäröimiksi. Myös emosi oli paikalla. Kun näimme sinut, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai siis ainakin meidän puoleltamme, sinä totesit meidän saapuneen ja käännyit puuhailemaan omia pentujuttujasi. Pidättyväinen, mutta silti iloinen luonteesi tuli heti selväksi.

Kotiin päästyämme aloitimme tutustumisen uuteen elämään kanssasi. Entuudestaan kodissamme asusteli ihmisten lisäksi Rontti-kissa, josta tuli sinun rakas ystäväsi. Välillä tuntui, kuin olisit ollut kissa itsekin, niin paljon puuhailitte keskenään ja nautitte toistenne seurasta.

Ihan ensimmäisenä kotiin päästessäsi huomasit keittiön lattialla lasten pudottaman ketsuppitahran. Et ollut yhtään niin kiinnostunut meistä tai meidän touhotuksesta uuden perheenjäsenemme ympärillä, kuin siitä ihanan makuisesta tahrasta. Nuolit sen huolellisesti pois vaaleanpunaisella kielelläsi.

Ensimmäisenä yönä hiukan itkeskelit, oli ikävä sisaruksia ja äitiä. Seuraavista öistä alkaen nukuitkin sitten ihan rauhallisesti.

Oli talvi, ja aloitimme ulkoiluharjoitukset. Iskä oli tehnyt sinulle jo valmiiksi aidat pihan ympärille, sait ensin tutustua aivan rauhassa omaan pihapiiriin. Kun pihapiiri kävi tutuksi, aloimme harjoittelemaan hihnassa kulkemista. Se oli varsin haastavaa. Sen lisäksi, että kaulapanta kutitti ja tuntui oudolta, hihna jarrutti vilkkaan pennun liikkumista. Ja se kotoa poistuminen, kuka nyt kotoaan haluaisi pois, ei kukaan! Kotoa poispäin mentäessä jarruttelit ja lähes poikkeuksetta heittäydyit selällesi ja tulit kuin pulkkana hihnan perässä. Ihan hävetti, pelkäsimme, että naapurit nauravat, koska sen verran huvittavan näköistä oli toimintasi. Tai pahimmillaan tekevät corginrääkkäysilmoituksen. Jos sinut sai jollakin houkuteltua poispäin kotoa, paluumatkan kotiin juoksitkin sitten hihna kireällä.

Alkuun vaikutit ehkä hiukan yksinäiseltä. Siksi aloimme suunnittelemaan kaverin hankkimista sinulle. Olit myös perusluonteeltasi tyypiä Aasi-Ihaa, jos peli on menetetty, ei kande mennä kentälle. Tai sitten vain olit kovin harkitsevainen. Mutta muuten kuitenkin olit erittäin reipas ja aina valmis mukaan joka hommaan. Etkä koskaan ollut paha kenellekään.

Lempilelujasi olivat kaikenlaiset pallot, pehmolelut ja kumikanat. Pallot ja pehmolelut eivät oikein kestäneet riemukasta leikkiäsi, mutta kumikanat saivat kunniapaikan vierestäsi omalta pediltäsi.

Lempilelu

Olit myös kovin tarkka siitä, kehen suostuit kiintymään, kuka ansaitsi luottamuksesi. Perheemme 3 kouluikäistä poikaa pääsivät sydämeesi nopeimmin. Kun he tulivat koulusta, oli riemu mahdoton. Olit aina valmis leikkeihin heidän kanssaan. Vitsi siitä, että koira söi läksyt, osoittautui kaikkea muuta kuin vitsiksi, onnistuit reijittämään pienillä pentunaskaleillasi useammankin koulumonisteen, kun pojat tekivät läksyjä lattialla.

Kerran meinasit pureskella iskän vinyylilevyjen kansia. Iskä oli aika tuimana ja sen jälkeen et enää halunnut pahoittaa iskän mieltä, ja jätit kaikki luvattomien tavaroiden pureskelut.

Olit mielestämme helppo, oppivainen ja siisti pentu, opit sisäsiistiksi alle 3 kuukauden vanhana. Joskus jos olit löytänyt pihalta jotain tosi herkullista ja sinulle tuli paha olo, silloinkin menit vessaan oksentamaan, et koskaan tehnyt asioitasi luvattomiin paikkoihin.

Kun olit asunut kanssamme pari kuukautta, tuli sinulle corgi-pikkuveli kaveriksi. Olitte alusta alkaen erottamattomat. Muistan hyvin teidän ihanat piiloleikit ja nakkirallit, niitä saimme mekin seurata vedet silmissä nauraen. Entä mikä riemu voikaan corgin pennulla olla, kun saa kaverin kanssa juosta ihanassa maalaismaisemassa keväisessä auringonpaisteessa tassut vedessä läpättäen kuraojaa pitkin. Ja sitä siivon määrää, mitä turkissanne kannoitte sisälle. Myös ihanat maalaishajut, mitä sai turkkiin kerättyä läheisen navetan tien pientareelta, tuotti sinulle suurta nautintoa. Tai hiekkakuoppien kaivaminen ja siellä kieriminen. Pesulle meno ei ollut niin kivaa, mutta pesun jälkeen vauhtia riitti niin, että seinätkin olivat aina märkiä puolen metrin korkeudelle asti.

Iines ja Laku

Mökkeily oli parasta mitä tiesit. Vaikka koti oli maalla, mökillä oli vielä ihanampaa. Siellä oli ihana pieni järvi, jossa tykkäsit lipsutella varpainesi rantavedessä. Ja ne uudet tuoksut, sammakot, metsäneläimet ja kalat ja niiden onkiminen. Olit kova kalastamaan, aina piti olla vahtimassa, tuleeko kalaa ja olla mukana nostamassa kala ylös. Kala kuului myös herkkuihisi syötynä.

Pojat opettivat sinut hyväksi rantavahdiksi. Paimenkoiran luonteellasi otit homman tosissaan. Ei puhettakaan, että kukaan olisi päässyt salaa uimaan, ilmoitit kyllä asiasta heti ja kiikuit laiturilla tai leton reunalla vahtimassa ja välillä niiltä veteen pudotenkin. Siinä samalla opit uimaan ja nauttimaan siitä. Vielä vanhoilla päivilläkin muistit kommentoida, jos joku aloitti ääneen lähtölaskennan 1,2,3.... Sehän tarkoitti sitä, että joku oli aikeissa hypätä laiturilta. Myös savusaunaan tulit välillä lattiatasolle vahtimaan, ettei kukaan pääse salaa uimaan.

Mökillä opit myös laskemaan mäkeä. Ei mäenlaskuun edes lunta tarvittu. Riitti jokin ruohoinen tai sammaleinen mätäs. Siihen kun heittäytyi selälleen, turkki luisti hyvin ja riemu oli taattu. 

Väsy iski kesken leikin

Automatkailu teki sinulle pienenä huonon olon. Mutta iän karttuessa opit nauttimaan autoilusta. Sitä teimmekin paljon, niin mökkimatkat, kuin muutkin reissut. Kävit useamman kerran eläessäsi Lapissakin ja parina viime kesänä sait viettää kanssamme uudella mökkitontillamme kunnon leirielämää. Lapin luonto oli ihmeellinen ja ne poropastillit, mitä maasta löytyi, niin kovin maukkaita.

Perheeseemme liittyi vuosien varrella useampikin uusi perheenjäsen. Pojat pelastivat syysmyrskyn keskeltä yksin jätetyn hyvin pienen ja sähisevän karvapallon. Karvapallo tuli jäädäkseen ja sai nimekseen Piiparinen. Piiparisesta tuli sinun uusi oma kissakaveri, jonka kanssa otitte takan edessä aurinkoa kylki kyljessä. Ja Piiparinen myös muisti aina välillä pestä kasvosi. Myös kolmas corgi muutti taloon. Otit heti pennun koulutettavaksesi ja olit keinoemona, kun pentu kaipasi omaa äitiään.

Piiparinen ja Iines

Vaikka elämä oli pääsääntöisesti ihanaa, myös muutamia ikäviä asioita sattui matkan varrella. Kun olit noin vuoden ikäinen, kissakaverisi Rontti lähti sateenkaarisillalle. Siitä olit kovin surullinen ja ikävissäsi. Yhden keväisen kompostin tonkimisen jälkeen pelästyimme, että lähdet pian Ronttia katsomaan. Olit löytänyt kompostista maatumattoman nektariininkiven ja se oli jäänyt jumiin suolistoosi. Eläinlääkäri ei sitä heti huomannut, mutta kun tilasi vain huononi ja kaivoit jo kuoppaa pihan perälle, vein sinut sitkeästi uudelleen lääkäriin, kunnes vika löytyi. Tuli iso leikkaus ja se pelasti henkesi aivan viime hetkillä. Toipumisaika oli varsin rankka ja olit useamman viikon kovin apaattinen. Se sattui kovasti meidän sydämiimme.

Suuri kriisi elämässäsi oli, kun pojat yksitellen aikuistumisen myöstä muuttuvat pois kotoa. Onneksi pojat kuitenkin muistivat käydä sinua usein tervehtimässä. Olit aina kovin onnellinen, kun he tulivat käymään.

Iän karttuessa sinulle muodostui virtsakiviä. Ne jouduttiin leikkaamaan. Sekään leikkaus ei ollut helppo, mutta toivuit siitä onneksi sitkeällä hoidolla ja erikoisruokavaliolla, jonka jälkeen olitkin jälleen elämäsi kunnossa. Ikä toki alkoi näkyä sinulla charmantteina harmaina korvan päinä. Muuten olit oma ihana itsesi.

Muistathan vielä ne kaikki kevään, kesän ja syksyjen ihanat metsäretket. Nautit aina niin kovasti, kun pääsitte kirmaamaan vapaana metsäpoluille. Tai talviset hiihtoretket kevättalven auringon lämmittäessä kasvoja. Tai kun kävimme keväällä ja kesällä taas Lapissa. Meillä oli niin ihanaa yhdessä, nautimme joka hetkestä. 

Veneretki

Sitten erään metsäretken jälkeen et enää jaksanutkaan ylittää viimeistä puroa. Ja toinen takajalkasi alkoi ensin raahaamaan, sitten syksyn mittaan se toimi aina vain huonommin. Kävimme eläinlääkärissä, jossa tuomioksi tuli etenevä selkäydinrappeuma. Mutta me emme luovuttaneet. Eläinlääkäri lohdutti, ettei vaiva olisi kipeä ja sinäkin olit niin iloinen ja pirteä, silmistäsi näki, että elämänilosi oli edelleen tallessa. Iskä rakensi sinulle oman rampin, ettei sinun tarvinnut ulkona käydessäsi enää kiivetä portaita. Sitkeästi vaan jatkoit menoa, vaikka huomasi, ettei se aina ollut helppoa. Ja me yritimme hoitaa ja pitää sinua niin hyvänä kuin ikinä voimme.

Vietimme ihanan joulun koko perhe yhdessä, myös pojat olivat meidän kanssamme joulua juhlimassa. Pukki oli toki muistanut sinuakin paketilla.

Joulu 2018

12-vuotis syntymäpäiväsi lähestyi ja viimein koitti se kauhea päivä, kun jouduimme toteamaan, että nyt sairautesi on edennyt niin pitkälle, että meidän on pakko luovuttaa. Jouduimme tekemään sen kaikkein raskaimman rakkauden teon ja päättämään, että on aika päästää sinut pois. Emmehän halunneet sinun kärsivän, olet meille niin rakas.

Syntymäpäiväsi aattoiltana söimme perinteisen synttärikakun, sinulle tietysti rusinatonta maksalaatikkoa ja siihen päälle numero 12 ketsupilla. Syntymäpäivän aamu koitti ja todella raskain mielin valmistauduimme viimeiselle matkalle lähtöön. Halusin ottaa sinusta vielä viimeiset kuvat. Niistä tuli niin kauniita. Kuvan oton jälkeen tulit luokseni ja painoit lempeästi otsasi otsaani vasten. Siinä vietimme pienen hellän hetken ennen lähtöä.

Sinua pelotti kovasti, niin kuin eläinlääkärissä aina. Mutta lopulta nukahdit rauhallisesti iskän käsivarren päälle. Sanoimme sinulle hyvästit, mutta ei lopullisesti. Pääset mökille lempitähystyskalliosi juurelle lepäämään. Saat vielä tuntea ihanan auringon lämmittämän kallion, tuulen ja saat juosta mökillä vapaana kuin taivaan tuuli. Ikuisesti. Ja me olemme kanssasi mökillä aina kun vaan pystymme. 

Tytöt tähystyskalliolla

Ikävä on nyt musertava. Toivottavasti se joskus pehmenee. Tulemme syvästi kaipaamaan sinua niin kauan kuin elämme. Olit meille niin tärkeä ja rakas. Se rakkaus ei kuole koskaan, vaan jää elämään lämpimänä tassunjälkenä sydämiimme.

Sinua ikuisesti kaivaten, Äiskä, Iskä, Pojat ja Karvakamut